Maan järkevä käyttö: maan käsite ja tehtävät, käyttöperiaate

2024 Kirjoittaja: Howard Calhoun | [email protected]. Viimeksi muokattu: 2023-12-17 10:26

Maarahaston hyödyntäminen edellyttää suotuisten edellytysten luomista maataloustuotteiden tuotannolle. Tällä alueella on kuitenkin mahdotonta saavuttaa korkeaa taloudellista tehokkuutta ilman huolellista energian, sähkön ja luonnonvarojen kustannusten laskemista. Avain riittävän tuotannon ylläpitämiseen tällä alueella ilman luontoa vahingoittamatta on ajatus maan järkevästä käytöstä, jonka tarve tulee ajan myötä yhä selvemmäksi.

Kestävän maankäytön käsite

Pitäisi aloittaa siitä, että maarahaston järkevän hyödyntämisen tekniikasta ei ole olemassa yleismaailmallista käsitystä, joka sopisi tämän resurssin käyttöprosessin vaatimuksiin eri näkökulmista. Loppujen lopuksi niitä onAgrotekniset, taloudelliset, ympäristölliset, oikeudelliset ja muut näkökohdat tämän asian ymmärtämiseen, vaikka jokaisessa tapauksessa on samanlaiset motiivit ja jopa keinot tavoitteiden saavuttamiseksi. Maan järkevän käytön keskeinen käsite ilmaistaan edelleen tuotantoprosessin kautta - maataloustoiminnan tavoitteiden saavuttaminen mahdollisimman taloudellisesti, mutta optimaalisen vuorovaikutuksen puitteissa luonnontekijöiden kanssa. Eli on ilmeistä, että jollain tavalla maankäytön sääntelyn tasapainoa takaavat kaksi resurssien hyödyntämisen ristiriitaista tekijää - tuotanto ja ympäristö.

Tarkoittaako se, että rationalisointi liittyy suoraan optimaalisen maatalousteknisen toiminnan menetelmien etsimiseen ja kehittämiseen, kun otetaan huomioon monet toiminnalliset tekijät? Tietenkin, mutta ei kaikissa tapauksissa, on tarkoituksenmukaista puhua tästä käsitteestä maanhoidon tehokkuutta vähentävänä. Maan järkevä käyttö ei ole vain suuntaamista ympäristönsuojelun rajoittaviin vaatimuksiin. Nämä ovat suurelta osin tehokkaan maanmuokkauksen periaatteet, aluksi tarkempi laskelma tietyn maankäyttöstrategian kohteen valinnassa, energiatehokkaimpien viljelymenetelmien määrittely jne.

Maavarojen toiminnot

Sen lisäksi, että hyödynnetty maarahasto on maatalouden tärkein tuotantoväline, se vastaa myös globaaleista biogeosenoottisista ja ekologisista toiminnoista,aiheuttaa normaaleja biokenoosiprosesseja eli elintilaa. Maaperä on kyllästetty elintärkeillä elementeillä, minkä ansiosta maalla muodostuu periaatteessa eläviä kudoksia. Ja vaikka maan kokonaispinta-ala on kolme kertaa pienempi kuin maailman v altameressä, maan ekosysteemien biomassa on monta kertaa suurempi kuin vesiympäristön biomassa. Maatalousmaan järkevän käytön kann alta on tärkeää, että maaperä tarjoaa useimpien kasvien elinkaaret. Hedelmällisen kerroksen sisältämien aineiden ja hivenaineiden ansiosta juurijärjestelmän kehittyminen tapahtuu. Maapallolla on myös tärkeitä tehtäviä suojella monenlaisia mikro-organismeja - bakteereja, aktinomykeettejä, sieniä, leviä, sukkulamatoja, niveljalkaisia jne. Tietenkään ne kaikki eivät ole hyödyllisiä viljelykasveille, mutta ne ovat myös osa biologista monimuotoisuutta, kiitos joille maaperällä on myös laaja valikoima biokenoosiin tarvittavia ominaisuuksia.

Maanhallintatoiminnot

Järkeä maankäyttö on mahdotonta ilman luonnonvarojen hallintatoimintoja. Merkittävimmät maarahaston hallinnointitoiminnot ovat seuraavat:

• Maanhoidon järjestäminen ja toteutus kiinteistörekisterin muodostamisen yhteydessä.
• Tonttien tarjoaminen oikeus- ja yksityishenkilöille taloudelliseen toimintaan.
• Maanvalvonta. Sitä toteutetaan muun muassa tavoitteena kehittää suunnitelma metsien ja pellon järkevästä käytöstä ottaen huomioontietyt käyttöolosuhteet.
• Omistusoikeuksien suojaaminen maaomaisuuteen ja sen käyttöoikeuteen.
• Maanhoito- ja suojelustrategian suunnittelu.
• Maavarojen hyödyntämiseen liittyvät verotoimet.
• Oikeudellinen tuki maan suojelulle ja käytölle.
• Maankäyttö- ja suojeluprosessien v altion valvonta.
• Maanhoitokiistojen ratkaisu.

Järkeiden maankäyttöprosessien kohteet ja subjektit

Maan järkevän käytön periaatteiden ymmärtämiseksi on myös tarpeen tunnistaa hyödyntämiseen osallistujat. Kohteet voidaan liittää suoraan maatalousmaahan, mukaan lukien heinäpellot, peltoalueet, laitumet, viheralueet jne. Tällaisten kohteiden os alta laaditaan strategia maatalousmaan järkevälle käytölle ja tässä tapauksessa tavallisille kansalaisille ja organisaatioille, joilla on kunnat. Kohteiden ja maankäytön kohteiden välisen suhteen luonne määrää suurelta osin tekijät, jotka vaikuttavat sen rationalisointimahdollisuuteen:

• Sovelletut käsittelyjärjestelmät ja menetelmät.
• Tekniset työkalut (maatalousvälineet).
• Inhimillinen tekijä.
• Luonnonhoidon ympäristömääräysten noudattaminen.

Tietenkin maan järkevän käytön varmistaminen on mahdotonta ilman ulkoisia tekijöitä. Ne ovat riippumattomia eivätkä maankäyttäjien hallinnassa.suhteisiin, mutta myös ulkopuolelta:

• V altion maapolitiikka.
• Agroilmastotekijät.
• Sosiaalis-psykologiset paikalliset tekijät.
• Taloudelliset olosuhteet.

Maankäyttöongelman toteaminen

Halu tehostaa luonnonvarojen käyttöä vaihtelevassa määrin on aina leimannut ihmiskunnan maataloustoimintaa. Tieteen ja tekniikan kehityksen yhteydessä maarahaston hyödyntämistaktiikkojen muutoksen painopiste on rationalisoinnissa, mikä selittyy elintarvikkeiden kuluttajakysynnän kasvulla maatalouden jatkuvien tuotantoolosuhteiden taustalla. Huolimatta yhä kehittyneempien teknisten keinojen ja menetelmien syntymisestä maanviljelyyn ja sen hedelmällisyyden lisäämiseen ilman järkevää maankäyttöä, luonnonvarojen säilyttämisen tehtävät asianmukaisella tasolla eivät onnistu. Siksi nykyaikaiset käsitykset maarahaston käytöstä ovat suuntautuneet sekä sen säilyttämiseen että sen mahdollisen hedelmällisyyden lisäämiseen (jos mahdollista luonnollisin keinoin).

Kestävän maankäytön arviointikriteerit

Konseptin laajuudesta huolimatta maankäytön järkeistäminen voi näkyä erityisinä parametreina - määrällisinä ja laadullisina. Ensimmäiseen arviointikriteerien ryhmään kuuluvat taloudelliset indikaattorit. Tässä tapauksessa rationalisointia tarjotaan paitsi vähentämällä käytettyjä kenttiä, myös optimoimallaorganisatoriset ja tekniset toimenpiteet. Tämä koskee myös maataloustyökaluja ja teknistä infrastruktuuria sekä kuljetus- ja logistiikkamalleja, joita käytetään maatalousmaan käyttöprosesseissa. Esimerkiksi maanmuokkauksen järkevä käyttö on hyödyllistä paitsi varojen vähenemisen vuoksi. Teknologian vaikutuksen minimoiminen hedelmälliseen kerrokseen mahdollistaa suurelta osin humuksen rakenteen säilyttämisen, vähentää maaperän eroosion riskiä ja luo myös olosuhteet maan suotuisalle lämpötila- ja kosteustasapainolle.

Päivän maankäytön laadulliset kriteerit puolestaan ilmaistaan tuotantoindikaattoreiden riittävän tason ylläpitämisessä. Maataloustoiminnan päätavoite on kuitenkin tiettyjen tuotteiden tuotanto, ja näiden parametrien aleneminen tekee maan hyödyntämisestä ihmiselle periaatteessa kannattamatonta. Miten maan järkevää käyttöä arvioidaan laadullisesti? Maaperän ominaisuudet huomioidaan erityisesti agrofysikaaliset ominaisuudet ja hiukkaskokojakautuma. Erityisesti parametrit, kuten tiheys, tahmeus, huokoisuus, plastisuus, voivat kertoa maan tilasta sadontuotannon alustana. Tämän indikaattorisarjan avulla on mahdollista määrittää tarkemmin maan teknisen valmistelun menetelmät, ja sen koostumus tiettyjen mikroelementtien ja lämpötila- ja kosteusindikaattoreiden kanssa kertoo, mitä kasveja voidaan kasvattaa tiedoissa.ehdot.

Kestävän maankäytön periaatteet

Prosessit rationalisoinnin saavuttamiseksi tietyillä menetelmillä ovat usein ristiriidassa tämän käsitteen perustavoitteiden kanssa. Tällaisten eroavaisuuksien välttämiseksi on välttämätöntä noudattaa seuraavia järkevän maankäytön periaatteita:

• Maataloustuotannon kielteisten vaikutusten vähentäminen.
• Biosfäärin luonnollisen toiminnan stimulointi.
• Maapeitteen kunnon seuranta. Maankäytön järkevään järjestämiseen kuuluu hedelmällisen kerroksen nykyisten indikaattoreiden seurannan ohella resurssien tutkiminen globaalemmalla tasolla sekä luonnonmassiivin geoteknisen rakenteen muutoksen yleisten suuntausten tunnistaminen.
• Maataloustuotantoteknologian parantaminen ja modernisointi resurssien minimoimiseksi ja haitallisen maakerrokseen sulautumisen vähentämiseksi.
• Maarahaston alkuperäisten kiinteistöjen entisöinti. Sekä luonnollisten prosessien vaikutuksesta että teknogeenisten olosuhteiden vaikutuksesta resurssin luonnolliset ominaisuudet voivat rikkoutua. Viime kädessä tällaiset muutokset merkitsevät tarvetta soveltaa t alteenottomenetelmiä, eroosiontorjuntaa, metsäalueiden lisääntymistä, hydrologisten laitosten järjestämistä jne.

Maanhoitosuunnittelu

Ei ole olemassa yleisesti sopivia menetelmiä ja tekniikoita kestävään maankäyttöön. Kussakin tapauksessa suunnitteluvaiheessavalitaan tietyt lähestymistavat, joilla saavutetaan asetetut tavoitteet. Mitä suunnitelman laatiminen tässä tapauksessa tarkoittaa? Tämä on maavarojen hallinnan ja valvonnan järjestämistä tietyssä kunta- ja maatalouslaitoksessa, joka perustuu tiettyihin sovellettuihin teknisiin keinoihin ja sääntöihin. Maan järkevän käytön suunnittelun yhteydessä tehdään seuraavat työt:

• Maa-alueiden kaavoitus luonnon- ja maatalousominaisuuksien mukaan.
• Tarkista valmistetut maankäyttöehdotukset.
• Maanhoito. Tonttien määrittäminen (mittaus).
• Maavarojen määrittäminen erityisrekistereihin sisällytettäväksi.

Suunnittelu on myös mahdotonta ilman alustavia tutkimuksia alueesta, jolle maarahastoja on tarkoitus perustaa. Tästä näkökulmasta seuraavat tiedot ovat tärkeitä maankäytön järkevän järjestämisen kann alta:

• Maan massaarvostus maatalousominaisuuksien mukaan.
• Geodeettiset, kartografiset ja hydrologiset maastotiedot.
• Päivitys maaseurantaan (jos saatavilla).

Yllä olevat tiedot auttavat suunnittelijoita alusta alkaen jakamaan tontit oikein niiden toimintapotentiaalin mukaan. Tulevaisuudessa maankäytön ulkoiset olosuhteet huomioon ottaen kehitetään maan järkevän käytön strategiaa, jonka lähtötietona ovat myös taloudelliset ja teknologiset mahdollisuudet.omistaja.

Kestävän maankäytön ohjeet

Maavarojen järkevän käytön toimenpiteiden ja periaatteiden toimeenpano toteutetaan lähes aina useaan suuntaan. Vain kokonaisv altaisella muutoksella luonnonvarojen käytössä voidaan saavuttaa korkeita myönteisiä tuloksia. Tärkeimmät maan järkevän käytön keinot ovat seuraavat:

• Inhimillinen tekijä. Ehkä vaikuttavin tekijä, jonka kautta maankäyttöprosesseihin kohdistuu sekä hyödyllisiä että kielteisiä vaikutuksia. Positiivisia, maanmuokkausjärjestelmien optimointiin painottuvia sääntelytoimenpiteitä ovat heinä-laitumen vuorottelun käyttöönotto, kesäviljelijöiden elvyttäminen, viljelytoiminnan toteuttaminen rappeutuneilla alueilla sekä hedelmällisen kerroksen saastumisen vähentäminen maatalousjätteillä.
• Tuotantoprosessi. Mekaanisen maanmuokkauksen teknologiat kehittyvät aktiivisesti ergonomisten, toiminnallisten ja tehoominaisuuksien os alta. Maanmuokkauskoneiden teknisen tehokkuuden lisääminen ei kuitenkaan aina sovi maan hedelmällisyyden tasapainoisen ylläpidon normeihin. Siksi perinteiset maanmuokkausmenetelmät korvataan optimoiduilla konsepteilla maan valmistelussa istutusta varten. Nollamuokkaustekniikka tarkoittaa esimerkiksi useiden työoperaatioiden yhdistämistä samassa teknologisessa prosessissa.
• Agroilmasto-olosuhteet. Indikaattoritkosteus ja maaperän lämpövaikutukset määräävät myös niiden hedelmällisyyden ja soveltuvuuden mekaaniseen käsittelyyn. Siksi maatalouden ilmastovaikutusten os alta kehitetään toimenpiteitä maan järkevään käyttöön, joiden tarkoituksena on varmistaa optimaalinen lämpötila- ja kosteustasapaino. Yleisintä tekniikkaa tällä alalla voidaan kutsua maanparannustöiksi.

Maansuojelu kestävän maankäytön periaatteena

Maapolitiikan v altiollinen sääntely on myös merkittävässä roolissa maatalousmaan järkevän käytön sääntöjen oikeudellisena tukena. Tästä näkökulmasta maansuojelusäännöt ovat avainasemassa. Tämä on koko joukko paitsi oikeudellisia, myös teknisiä välineitä, joiden tarkoituksena on vähentää teollisuusyritysten, liikenteen, kaivosyritysten, teknisten rakenteiden jne. aiheuttamia haitallisia vaikutuksia hedelmälliseen kerrokseen. Miten maan järkevän käytön ja suojelun järjestäminen sujuu harjoitella? Kaikki alkaa jo mainitusta suunnitelmasta, jossa varmistetaan maatalouslaitosten turvallinen sijoittaminen erityisesti saastelähteiden läheisyyden kann alta. Tulevaisuudessa on olemassa oikeudellisia normeja, jotka sulkevat pois samojen teollisuus- ja konepajayritysten rakentamisen tietyllä säteellä käytettyjen maavarojen suhteen. Toinen maansuojelun suunta tarjoaa monenlaisten kunnostus- ja ennallistamistoimenpiteiden toteuttamisen.

Johtopäätös

Evoluutiokehityksen aikana maaperä ja kasviekosysteemi ovat saavuttaneet joukon kykyjä tuottaa ainutlaatuisia luonnonaineita, proteiineja ja aminohappoja, joita ilman kasvimuodostelmien ravinto on välttämätöntä. Mutta tämä ei ole suinkaan ainoa syy, miksi maan järkevän käytön käytäntö otetaan käyttöön sen perustoimintojen säilyttämiseksi. Maakerros ei ole vain maataloustuotannon väline. Tämä on myös tärkein tekijä ekologisessa kaasu-ilmakehän säätelyssä, jonka aikana tapahtuvat happipäästöt, fotosynteesi ja osan hiilidioksidin palautuminen ilmakehän yläkerroksiin. Vain maapallon nimetyt toiminnot antavat aiheen päätellä sen ekologisesta monitoiminnallisuudesta, ottamatta huomioon mitä planeetan ekologisen tasapainon rikkomisen riski kasvaa.