Verokirjanpidon kirjanpitopolitiikka: yrityksen kirjanpitopolitiikan muodostaminen

2024 Kirjoittaja: Howard Calhoun | [email protected]. Viimeksi muokattu: 2024-01-17 18:49

Verokirjanpidon laskentaperiaatteen määrittelevä tosite on samanlainen kuin kirjanpidon kirjanpitosääntöjen mukaan laadittu tosite. Sitä käytetään verotuksessa. Sen laatiminen on paljon vaikeampaa, koska laissa ei ole selkeitä ohjeita ja suosituksia sen kehittämiseksi. Organisaation verovirkailijoiden ja kirjanpitäjien tulee kehittää veropolitiikkaa samalla tavalla kuin kirjanpitopolitiikkaa verolainsäädännön normien pohj alta. Seuraavaksi suosittelemme kiinnittämään huomiota pääkohtiin, jotka tulee ilmoittaa tilinpäätösasiakirjassa verokirjanpitoa varten.

Mikä on verokirjanpitopolitiikka?

Tämä on koodi, joka määrittää yrityksen kirjanpidon säännöt. Asiakirjassa määritellään asiakirjojen kiertotavat, yritystoiminnan tosiasioiden arviointi ja valvonta. Verokirjanpidon laskentaperiaatteiden mallia ei ole säädetty laissa. Tilinpäätösperiaatteessa vahvistettujen sääntöjen soveltaminen,vaikuttaa yhtiön työn tulokseen ja verotusmaksujen laskentaperusteeseen. Tilinpäätösperiaatteita on kolmenlaisia:

• Kirjanpito.
• Tax.
• IFRS.

Verotusta koskevan tilinpäätöksen laatimismenettely on kuvattu RF-verolaissa. Tämä on veroviranomaisille tärkein laki. Verokirjanpidon laskentaperiaate on joukko lain sallimia menetelmiä tulojen ja (tai) kulujen, niiden kirjanpidon ja muiden verokirjanpidon edellyttämien organisaation yrittäjyyttä kuvaavien tunnuslukujen määrittämiseksi, arvioimiseksi ja kohdentamiseksi.

Kirjakirjan voimassaoloaika

Yrityksen tulee soveltaa verokirjanpidon laatimisperiaatteita avaamispäivästä selvitystilaan asti. Hyväksytyn finanssipolitiikan mukauttaminen edellyttää muutosta:

• organisaation käyttämät kirjanpitomenetelmät;
• organisaation työehdot;
• maamme verolainsäädäntö.

Kahdessa ensimmäisessä tapauksessa verotuksen laatimisperiaatteiden oikaisuja sovelletaan uuden tilikauden alusta. Jälkimmäisessä tapauksessa muutosten voimaantulopäivästä alkaen. Arvonlisäveropolitiikkaa voidaan muuttaa kerran vuodessa, muutoksia voi tehdä sen hyväksymiskautta seuraavan vuoden alusta. Uusien organisaatioiden on käytettävä tilinpäätöskäytäntöä verotuksessa heti avaamisesta lähtien. Tuloverotukselle ei ole kehystä. Jotta arvonlisäverolaskelma vaadittaisiin, määräajan laatimisperiaatteen vahvistamiselle on oltava viimeistäänorganisaation liiketoiminnan ensimmäisen tilikauden päättyminen. ALV:n laskentakausi on neljännes.

Verokirjanpidon laatimisperiaatteita sovelletaan siihen asti, kunnes siihen on tehty oikaisuja. Päivitettyä veropolitiikkaa ei tarvitse laatia vuosittain. Finanssikirjanpidossa käytetään johdonmukaista periaatetta.

Verotuksen kirjanpitopolitiikka on sama koko organisaatiolle ja sen rakenteille. Oikeushenkilöiden ei tarvitse toimittaa kirjanpidon veropolitiikkaansa tarkastukselle sen laatimisen jälkeen. Jos tarkastajat tarkastavat kirjanpitoperiaatteen verokirjanpidon kann alta, yrityksen on toimitettava se veroviranomaiselle enintään viiden päivän kuluessa asiakirjan esittämisvaatimuksen jättämisestä. Verotarkastajat voivat pitää tämän ohjeen noudattamatta jättämistä haitallisena esteenä verovalvonnan toteuttamiselle.

Luo konsolidoitu kirjanpitoasiakirja

Organisaatioiden työntekijät voivat luoda verotusta koskevia määräyksiä erityisohjelmistojen avulla ottaen huomioon kaikki ajankohtaiset muutokset. Sitä kutsutaan verokirjanpidon periaatteiden laatijaksi. Ohjelmistotuote on yleensä suunniteltu luomaan pieni kirjanpitopolitiikka, joka heijastaa siinä vain tarpeellisimmat indikaattorit. Kullekin indikaattorille rakentaja tarjoaa useita laskentamenetelmiä, joista yritys valitsee itselleen sopivimman. Sivuilla, joissarakentajat tarjoavat yleensä esimerkkejä laskentaperiaatteista verotusta varten.

Heti alussa on tarpeen määrittää, mitä verotuksen kirjanpitojärjestelmää organisaatio käyttää:

• yleinen verotusjärjestelmä (DOS);
• yleinen verojärjestelmä yhdistettynä UTII:n maksamiseen;
• yksinkertaistettu verotusjärjestelmä (STS);
• yksinkertaistettu verojärjestelmä yhdistettynä UTII:n maksamiseen.

Kun organisaatio on määritetty verojärjestelmällä, laaditaan mallikirjanpitopolitiikka verokirjanpitoa varten.

2018 muutokset

Kuluvan vuoden oikaisut ovat merkityksettömiä. He käsittelivät verolain uusia säännöksiä. Yksi innovaatioista koski käyttöomaisuuden hankintakustannusten hallintaa. Seuraavien neljän vuoden aikana on laajennettu niiden organisaatioiden kohteiden luetteloa, joihin sovelletaan nopeutettuja poistoja kertoimella enintään kolme. Lisäkorkoa voidaan soveltaa vain vuoden 2018 alun jälkeen käyttöön otettuihin varoihin ja vain Venäjän hallituksen hyväksymässä luettelossa mainittuihin rahastoihin. Jos organisaatiolla on tällaisia varoja ja se aikoo soveltaa uutta tunnuslukua niiden poistoihin, se on ilmoitettava tilinpäätöksen laatimisperiaatteessa verokirjanpitoa varten vuonna 2018.

Katsotaanpa tarkemmin kolmea muuta muutosta tänä vuonna:

• Investointien verovähennyskäsitteen käyttöönotto.
• Oikaisut T&K-kulujen kirjanpidossa (Tutkimus ja kehityssuunnittelutyö).
• Muutoksia ostoihin sisältyvän ALV:n kirjanpitoon.

Investointien verovähennys

Tämän vuoden alusta lähtien verolain 25 lukuun on otettu käyttöön uusi käsite "investointien verovähennys". Vuodesta 2018 lähtien järjestöillä on oikeus alentaa ennakkoon maksettua tuloveroa uudella verovähennyksellä. Tämä voi olla käyttöomaisuuden hankinta- tai parantamiskustannus poistoryhmissä kolmesta seitsemään.

Annetut kustannukset voidaan vähentää 100 %: maksun alueellisesta osasta enintään yhdeksän kymmenesosaa, liittov altion osasta enintään kymmenesosaa. Investointivähennyksen määrä maakuntatalousarvioon maksettavalle maksuosuudelle ei saa ylittää vähennystä lasketun veromaksun määrän ja 5 %:lla lasketun veron erotusta. Toisin sanoen 5 prosenttia on maksettava aluebudjettiin. Jos vähennys ylittää verotuksen, käyttämättä jäänyt osuus siirretään tuleville kausille. Investointivähennystä sovelletaan verotuspalkkioon siitä kaudesta, jolloin pääomaisuus otettiin käyttöön tai sen arvoa muutettiin.

Laatimisperiaatteen mukaan vuoden 2018 verokirjanpitoa varten kohteita, joiden vuoksi on käytetty investointien verovähennystä, ei tehdä poistoja. Vähennyksen kohteena olevien pääkohteiden myynnistä sen käyttöajan päätyttyä tuloutetaan koko sopimuksen mukainen määrä. Jos kohde-etuutena, mikä oliinvestointivähennystä sovelletaan, myydään ennen sen käyttöiän päättymistä, organisaation on perittävä takaisin vähennyksen soveltamisen vuoksi maksamatta jääneet veromäärät. Tällöin kuluissa otetaan huomioon käyttöomaisuuden hankintameno hankintahetkellä.

Investointien verovähennyksen käytöstä päätettäessä on otettava huomioon, että tarkastajalla on veroilmoitusta tarkistettaessa oikeus vaatia selvitystä ja materiaalia vähennyksen käytöstä. Vähennystä soveltavan organisaation liiketoimet huollettavanaan olevan henkilön kanssa katsotaan valvonnanalaiseksi, jos niistä saatavat tulot ylittävät 60 miljoonaa ruplaa. Tällä hetkellä on laillista, että vähennykseen oikeutetut verovelvolliset määritellään aluetasolla. Tutkittavat voivat itse päättää investointivähennyksen myöntämisehdot. Koska tällaiset muutokset parantavat organisaatioiden tilannetta, subjektit voivat hyväksyä asiaa koskevat säännöt ja pidentää niiden vaikutusta kuluvan vuoden alusta. Päätös vähennyksen käytöstä on kirjattava yhteisön tilinpäätöksen laatimisperiaatteisiin verotuksen kirjanpitoa varten.

T&K

T&K-kustannusten kirjanpitoa koskeviin lakisääteisiin on tehty muutoksia:

• Lisäluettelo T&K-kustannuksista.
• Tiete- ja tutkimustyön kustannusten kirjaamismenettelyä, jotka voidaan ottaa huomioon verotuksessa puolellatoista korotetulla kertoimella, on selkeytetty. Tällä hetkellä yhteisöllä on oikeus ottaa nämä kulut huomioon sen raportointikauden muissa kuluissa, jolloin työ tai sen yksittäiset vaiheet on tehty.valmiiksi. Alkuvuodesta kulut muodostavat kuitenkin aineettomien poistojen alkuhinnan, yksinoikeudet työn tuloksena saatuihin henkisen työn tuloksiin. Organisaation verokirjanpitopolitiikassa on velvollinen oikaisemaan valittu kulukirjausmenettely.

Syötteen ALV

Vuoden 2018 alussa tehtiin muutoksia koskien organisaatioita, joilla on arvonlisäverollisia ja arvonlisäverottomia liiketoimia. Yritys on toimintaansa suorittaessaan velvollinen pitämään erillistä kirjanpitoa verollisten ja verottomien liiketoimien tuloveromaksusta. Jos verottomien liiketoimien kokonaiskustannus on enintään 5 %, organisaatiolla on oikeus olla pitämättä erillistä kirjanpitoa ja vähentää veron kokonaismäärä.

Lain muutokset eivät enää anna yrityksille mahdollisuutta olla erottamatta ostoihin sisältyvän arvonlisäveron kirjanpitoa verollisiin ja ei-verotettaviin liiketoimiin. Jäljelle jää vain oikeus kokonaisveromaksun vähentämiseen. Näin ollen arvonlisäverokirjanpidon alan organisaation OSNO:n mukaista vuoden 2018 verokirjanpidon laskentaperiaatteita on tarkistettava lainsäädäntömuutosten mukaisesti.

OSNO:n alaisten yritysten kirjanpitopolitiikka

Verokirjanpitoa varten yrityksen politiikan tulee sisältää seuraavat kohdat:

• Tuloveron laskentasäännöt. Asiakirjassa on ilmoitettava tulojen ja menojen kohdentamisjärjestys. Kaupallista toimintaa harjoittaville organisaatioille tämä kysymys on tärkein. Voittoa tavoittelemattomille järjestöilleongelma, joka ratkeaa veropolitiikkaa kirjoitettaessa, koska kaikkien töiden verotettavat ja verottomat tulot ja menot kirjataan erikseen. Tämä on yksi verokirjanpidon pääparametreista.
• Kirjanpito erikseen. Tiettyihin tarkoituksiin rahoitusta saavien organisaatioiden on ylläpidettävä mainittuja rekistereitä. Jos nämä varat vastaanottaneella yhtiöllä ei ole tällaista kirjanpitoa, tulot käsitellään veronalaisena vastaanottamispäivästä alkaen. Sitä, miten niiden kustannuksella tehdyistä tuloista ja kuluista tehdään erillinen kirjanpito, ei ole laissa määritelty, joten talousasiantuntijan tulee selventää tämä kohta verotuksen laskentaperiaatteessa organisaation esimerkin avulla. Esimerkiksi, jos organisaatiossa tulot ja kulut jaetaan lakisääteisten ja tuloa tuottavien toimintojen kesken, voidaan kirjanpidon kirjanpitorekistereitä käyttää myös verotuksena. Jos kirjanpidossa ei ole tarvittavia tietoja, organisaatiolla on oikeus täydentää niitä tiedoilla. On tärkeää erottaa organisaation johtamiskustannukset ja verottomista tuloista rahoitetut välilliset kulut, koska ne liittyvät lakisääteiseen toimintaan. Vaikka osa välillisistä kustannuksista voidaan maksaa kaupallisen toiminnan kautta. Välillisten kustannusten eriyttäminen perustuu niiden maksujen todelliseen määrään.
• Kiinteistö koskee poistoja. Tällaisen omaisuuden määrittämismenettelystä säädetään laissa. Verokirjanpidon laatimisperiaatteissa tulee organisaation esimerkkiä käyttäen määrittää poistomenetelmä. On lineaarinen menetelmä ja epälineaarinen menetelmä. Valinta kloliiketoiminnassa käytetään useammin lineaarista, yksinkertaisempaa poistojen laskentatapaa. Yhtiön valitsema menetelmä koskee käyttöomaisuutta niiden ostopäivästä riippumatta. Laadintaperiaatteessa verotuksessa valitusta menetelmästä riippumatta lineaarista menetelmää käytetään kahdeksanteen, yhdeksänteen ja kymmenenteen poistoryhmään kuuluvien rakennusten ja omaisuuserien os alta riippumatta siitä, milloin ne aloittivat toimintansa. Tämä on helposti tarkistettavissa verotuksellisia laskentaperiaatteita tarkastellessa. Kaikkien laskelmien organisaatiossa tulee tapahtua kirjanpitoveropolitiikan mukaisesti. Joten esimerkiksi verokirjanpidon laskentaperiaatteet mahdollistavat poistojen laskemisen laillisia verokantoja alhaisemmilla tasoilla, jos tämä on kirjattu asiakirjaan. Päätös laskevan tunnusluvun soveltamisesta liiketoiminnassa on määrätty politiikassa poistotavan valinnalla. Kun alennettuja poistoprosentteja käyttävät organisaatiot myyvät poistotettavia omaisuutta, niiden lopullinen hankintahinta määräytyy käytetyn poistoprosentin perusteella.
• Poistopalkkio, joka tarkoittaa käyttöomaisuuden hankintamenoa, joka voidaan ottaa huomioon enintään 10 % organisaation käyttöomaisuuden alkukustannuksista tai kustannuksista, jotka aiheutuvat käyttöomaisuuden muuttuessa jälleenrakennuksen, selvitystilaan tai nykyaikaistamisen vuoksi. Poikkeuksena on vastikkeetta saatu käyttöomaisuus. Poistolisää myönnetään erityisesti poistettavien kiinteistöjen os alta. Samaan aikaan ei-kaupallista toimintaa harjoittavien organisaatioiden omaisuudesta, joka on saatu tuloina tiettyihin tarkoituksiin tai ostettu tällaisten varojen kustannuksella ja jota käytetään peruskirjan mukaiseen toimintaan, ei tehdä poistoja. Palkkion soveltaminen on järjestön oikeus, jonka käyttö on kirjattava yhdistyksen kirjanpitoasiakirjaan veronperinnön verotusta varten. Tilitositteessa on ilmoitettava palkkion määrä ja luettelo sitä soveltavista kohteista.
• Aineelliset kulut. Laskettaessa palvelujen tuottamiseen käytettyjen materiaalien ja raaka-aineiden poistokustannuksia, veropolitiikassa määrätään yksi valituista raaka-aineiden ja materiaalien arvostusmenetelmistä: varastoyksikön hinnalla, keskihinnalla, hinnalla ensimmäisistä hankinnoista (FIFO). Samalla tavalla yrityksen talousasiantuntija voi arvioida jälleenmyyntiä varten ostettuja tavaroita, mistä on myös määrätty tilinpäätöksen laatimisperiaatteessa verotusmaksujen laskentaa varten.
• Suorat ja välilliset kustannukset. Jos organisaatio on valinnut tuottojen ja kulujen määrittämiseen suoriteperusteisen menetelmän, jaetaan raportointikauden aikana syntyvät tuotanto- ja myyntikustannukset suoriin ja välillisiin. Organisaatio itse listaa suorien kustannusten luettelon verojen laskentaperiaatteissa. Huomaa, että kustannusten jakaminen suoriin ja epäsuoriin vaaditaan kaikilta organisaatioilta, jotka valmistavat tai myyvät tuotteita sekä suorittavat töitä tai tarjoavat palveluja. Palveluntarjoajat voivat katsoa aiheutuneen suorat tai välilliset kustannuksetraportointikaudella täysin kaupallisen toiminnan tuloksen vähentämiseksi.
• Kulujen varaus. Jos organisaatio harjoittaa ei-kaupallista toimintaa, se voi luoda varauksen tuleville yritystoimintaansa liittyville kuluille, jotka otetaan huomioon verojen laskentaperustetta määritettäessä. Julkinen organisaatio päättää itse luoda varauksia tulevia menoja varten vai jättää luomatta ja määrittää veropolitiikassa, millaisia kulutyyppejä varten vararahastoa käytetään. Yleisimmistä kuluista voidaan erottaa käyttöomaisuuden korjauskulut sekä henkilöstön palkat (mukaan lukien lomat, joista suurin osa tapahtuu kesäkaudella). Erikseen verotuksessa tilinpäätöksen laatimisperiaatteessa on tarpeen kirjata rahasto epävarmoille veloille. Sitä ei ole luotu poistamaan tasaisesti organisaation kustannuksia, vaan poistamaan osa velasta etukäteen. Tämä velka on vielä myöhemmin luokasta epävarma, todennäköisesti siirtyy luokkaan toivoton. Finanssipolitiikassa velkavarausta muodostettaessa on suositeltavaa viitata ei yleishyödyllisten järjestöjen rahastoon, vaan erityiseen normiin. Käytännössä kulujen varaamiseen kannattaa tehdä erillinen verorekisteri, joka sisältää varaukset erilaisille tuleville kuluille. Yritys itse kehittää verokirjanpidon rekisterien tyypit ja menettelyn tietojen esittämiseksi niissä verokirjanpidon analyyttistä osaa varten, ja ne asetetaan organisaation kirjanpitopolitiikkaan verotuksen laskentaa varten.maksut.
• alv. Tätä verotusta varten organisaatiolla on vain vähän laskentavaihtoehtoja. Kaikki verolaskelman ominaisuudet on säädetty laissa. Verovelvollisten ja verottomien liiketoimien erilliskirjanpidosta päättää verovelvollinen.

Yritysten kirjanpitopolitiikka yksinkertaistetussa verojärjestelmässä

Organisaatiot, jotka ovat valinneet verotuksen kohteen "tulot miinus kulut", voivat maksaa veroa alueellisten viranomaisten vahvistamien erisuuruisten verokantojen mukaan. Yritys, joka sijaitsee yksinkertaistetussa verojärjestelmässä "tulot miinus kulut" laskentaperiaatteessa verokirjanpidon kann alta, sitä kirjoittaessaan kiinnittää päätöksensä asiakirjaan. Organisaatioille, jotka laskevat yhtä veroa tulojen ja kulujen välisestä erosta, kulujen kirjaaminen on erittäin tärkeää.

Yksinkertaistettuun verojärjestelmään kuuluvan organisaation tulee valita jokin raaka-aineiden ja materiaalien arviointimenetelmistä:

• varastohinnalla;
• keskiarvon mukaan laskettuun hintaan;
• ensimmäisen oston (FIFO) hinta.

Organisaatio määrää valintansa laskentaperiaatteessa. Pääsääntöisesti valitaan kirjanpidossa käytettyä menetelmää vastaava menetelmä.

Esimerkki verokirjanpidon laskentaperiaatteesta

Tämä on esimerkki perusverojärjestelmää soveltavan yrityksen veropolitiikasta.

Tilinpäätösasiakirja	Hyväksytty versio	Perus (Venäjän verolain artikla)
Toimenpidekirjanpito	Kirjanpito veronlaskennassa yhtiössä on järjestetty kirjanpidon kirjanpitorekisterien perusteella, joihin on lisätty verotuksen kirjanpitoon tarvittavat tiedot lain vaatimusten mukaisesti.	313, 314
Tulojen (kulujen) kirjanpitomenettely	Kirjanpito verotusmaksujen laskennassa tapahtuu suoriteperusteisesti.	271, 273
Raaka-aineiden ja tarvikkeiden poistokirjaus	Kulujen määrää laskettaessa tavaroiden valmistusprosessissa tai työn suorittamisessa käytettyjä materiaaleja, raaka-aineita kirjattaessa käytetään keskimääräisen kustannusarvion menetelmää	254
Menetelmä myytävien ostettujen tavaroiden kustannusten arvioimiseksi myyntitulojen vähentämiseksi	Tavaroita myytäessä organisaatio määrittää niiden ostokustannukset verotuksen kann alta keskimääräiseen hintaan	268
Kalusteiden ja laitteiden purkaminen	Materiaaleihin liittyvien kustannusten ja työkalujen ja kalustekustannusten laskeminen niiden alkaessa toimia	254
Poistojen laskentamenetelmät	Lineaarinen menetelmä	259
Kiinteän omaisuuden investointien laskentamenetelmät	Verokäyttöön tarkoitetut pääomamenot lisäävät kohde-etuuden alkukustannuksia.	258
Luettelo tavaroiden tuotannosta aiheutuvista suorista kustannuksista	Verotuksessa välittömiä kustannuksia ovat materiaalikustannukset, työntekijän korvauskulut, työntekijöiden pakolliset sosiaalivakuutuskulut, tuotantotyöntekijöiden pakolliset vakuutuskulut, käyttöomaisuuden poistot.	318
Suorat kustannukset ja niiden kirjanpito	Palvelujen tarjoamiseen liittyvät suorat kustannukset kokonaisuudessaan. Ne johtuvat tuotannon ja myynnin tulojen pienenemisestä tietyn ajanjakson aikana ilman, että ne liittyvät keskeneräisten töiden taseeseen.
Menettely suorien kustannusten kohdentamiseksi keskeneräiseen tuotantoon	Suorat kustannukset kirjataan keskeneräisen tuotannon loppuosan ja valmistettujen tuotteiden väliin suhteessa suoriin kuluihin.	319
Toimenpide, jolla lasketaan organisaation tavaraostosten määrä	Tavaroiden ostohinta sisältää tavaran alkuperäisen hinnan sekä kuljetuskulut.	320
Verotusmaksun ennakkomaksujen osuuden kuukausittainen tilinpäätösmenettely	Jos organisaatio maksaa ennakkomaksuja, maksa niitä kolmanneksen vuosineljänneksen ennakkomaksusta.	268
alv-saatavien jakelualusta	Myyjien esittämistä verokuluista vähennetään tietyssä lain määräämässä suhteessa. Samalla vähennettävän veron jaon osuuden perusteena olevalla lähetetyn tavaran määrällä tarkoitetaan myyntituloa ilman maksua.	170
alv-jakelumenettely	Liiketoimia suoritettaessa verovähennys suoritetaan täysimääräisesti, jos tavaroiden hankintamenojen osuus ei ylitä viittä prosenttia kokonaiskulujen kokonaismäärästä.
ALV-kirjanpitomenettely verollisille ja verottomille liiketoimille	Suorittaessaan yhtä aikaa verollisia ja verottomia liiketoimia, yritys pitää arvonlisäverokirjanpitoa erikseen kaikista liiketoimista. Ostettujen tavaroiden verojen määrät kirjataan erikseen tilille 19 liiketoimiin kuulumisen merkillä: verotettava; ei verollista; samaan aikaan verotonta.	149

Taulukko näyttää tärkeimmät kohdat, jotka on kirjattava mallin laskentaperiaatteisiin verokirjanpidon tarkoituksiin vuodelle 2018.

IP-osoitteen kirjanpito

Yksittäisen yrittäjän verotusta koskeva kirjanpitopolitiikka muodostetaan samalla tavalla kuin yhteisöillekin.

Jos yrittäjä on OSNOssa, hänen on rekisteröidyttävä:

• Veromaksujen laskentamenettely.
• Varojen ja velkojen kirjanpitomenettely.
• Mahdollisuus hakea työntekijöiden verovähennystä.
• Myyntiin ostettujen materiaalien ja tavaroiden arviointimenetelmä (toteutus).

Jos yrittäjä on yksinkertaistetussa verojärjestelmässä, verotuksen laskentaperiaatteessa näkyy:

• Tulojen ja kulujen kirjanpito- ja kirjanpitotapa.
• Kiinteän omaisuuden kirjanpitoa koskevassa osiossa on ilmoitettu käyttöomaisuuteen liittyvän omaisuuden hankintakustannukset ja niiden kohdistamismenettely organisaation kuluihin.
• Materiaaleiden ja tavaroiden valvonta, joka heijastelee niiden kustannusten laskemista ja kuluksi kirjaamista, palavien materiaalien säännöstelyä, arvonlisäveron heijastusmenettelyä.
• Hallitse tavaroiden myyntikustannuksia, mukaan lukien varastointi- ja ylläpitokustannukset, tilan vuokra- ja mainoskulut sekä niiden kuluksi kirjaaminen verotuksessa.
• Tappion kirjanpito, jossa kuvataan menettelyä aikaisempien vuosien taloudellisten tappioiden jakamisessa ja kuluvan vuoden organisaation tuloksesta lasketun vähimmäisveron ylittämisessä.

Tosite, joka sisältää kaikki edellä mainitut tiedot, on hyväksytty annetulla määräyksellä verokirjanpidon laatimisperiaatteista edellisen kauden lopussa tai kuluvan vuoden alussa. Hallintoasiakirjan mukaan politiikan toimeenpanon valvonnasta vastaa vastuuhenkilö. Tämä työntekijä on pääsääntöisesti yrittäjä itse.